En ole koskaan kuunnellut Elvis Costelloa, vaikka tiedänkin miehen. Tämä levy oli kohtuullisen tylsä, kappaleet aika tasapaksuja, mutta kuuntelin sen kokonaan. Parasta oli Elviksen ääni, ei jäänyt muuta mieleen, en osaa edes sanoa mikä biisi oli paras…
Jo toisena albumina tuli levy, mitä olen jos kasarilla kuunnellut kasetilta. Biisit on siis tuttuja, kuten myös Cyndi. Tykkäsin levystä jo tuolloin ja edelleen. Levyllä soittaa suuresti arvostamani The Hootersin Rob Hyman koskettimissa ja Eric Bazilian kitarassa. Suosikki biisejäni on Princen ”When You Were Mine” ja tietysti hitit ”Time After Time”, ”money Changes Everything” ja ”Girls Just Wanna Have Fun”.
Tämä oli erittäin tasapaksu ja tylsä levy. Liian hissimuzakia mun makuun. Ei jäänyt mitään mieleen. Lopetin kuuntelun vähän yli puolen välin.
Vaikka Amyllä on todella persoonallinen ja sielukas soundi, jota mielellään kuuntelen, jäi tämä hänen tunnetuin levy vähän valjuksi. Liian pehmeätä meikämarjatalle. Tiesin artistin ja jopa tämän levyn, mutta kuuntelin sen nyt ensimmäistä kertaa kokonaan läpi. Levyn hittibiisit oli tuttuja.
Tiesin Isaac Hayesin nimeltä, tämä on ensimmäinen kokonaan kuunneltu levy häneltä. Miehellä on erittäin sielukas ääni, kuten suoliin vihkiytyneitä artisteilla yleensä on. Tää oli erittäin rytmikästä ja hidastempoista
”panosoulia”. 😬 levyllä on neljä kappaletta.
Ensimmäinen levy, mikä löytyy omasta hyllystä. Tätä ei oo hirveästi viimeiseen kolmeenkymmeneen (!) vuoteen tullut kuunneltua, mutta muistijälki tästä oli, ja se vei 90-luvun alkuun. Ihan ok levy. Suosikkibiisejäni on edelleen avausraita ”Sunday Blood Sunday”, ”New Years Day” ja ”40”.
Tiesin bändin ja keulahahmon nimeltä. En oo ikinä kuunnellut heitä. Enkä kuuntele jatkossakaan. Tää levy oli mun korviin tasapaksua poppia, mitään ei jäänyt mieleen, eikä oo mun kuppi teetä. Ainoa menevä biisi oli ”Mrs. Robinson”-coveri.
Yes on nimenä tuttu, mutta ainoa tuttu biisi bändiltä on ”Owner of a Lonely Heart” ja se ei ole tältä levyltä. Kuuntelin levyn ja tää oli liian progea mun makuuni. Ainoana hyvänä biisinä jäi akustisella kitaralla soitettu intrumentaali ”Clap”.
Bändi on tuttu lähinnä radiosta. Oon kuitenkin kerran nähnyt heidät livenä Provinssirockissa. Levyn metalli ja raskaat kitarariffit ja rumpulointi kuullosti hyvältä. Puhelaulu ei niinkään, eikä laulajan ääni ole mitään helppoa kuunneltavaa.
Muut otti bussin, John lennon. Eipä ollut tätäkään levyä tullut kuunneltua aiemmin. The Beatlesin on tullut jo neljäkymmentä vuotta kuunneltua aina silloin tällöin. Lennonin soolotuotanto on jäänyt vieraaksi, Tuttuja tältä levyltä oli tietysti hittibiisit ”Imagine” ja ”Jealous Guy”. Ne olikin levyn parhaat biisit, muu olikin sitten aika kuraa…
Theolonious Monk oli ainoastaan tuttu nimeltä ja jo ensimmäisestä torven pihahduksesta tiesin, että tää tulee olemaan erittäin raskas kuuntelu. En oo mikään jatsin ystävä ja kyllähän jatsi on ihan silkkaa paskaa mun korville. Kuuntelin kuitenkin albumin kokonaan, vaikka teki heti mieli jättää kesken...
Tämä bändi on erittäin tuttu, kuten myös levy. Kokonaisuus ei yllä Blurin parhaimmistoon, mutta ”Parklife” on kullä itselläni bändin Top 10:ssä.
Tämä levy löytyy omasta hyllystä ja on tullut kuunneltua tätä jo 40 vuotta. Tämä on yksi The Who:n parhaista levyistä. Osaan tämän etu- ja takaperin ulkoa.
Tämäkin on tuttu bändi, tosin ainoastaan hittinsä ”Love Shack” olen kuullut useampaan kertaan. Tuskin tulee kuunneltua uudestaan, letkeydestään huolimatta. Olisi aika monotonista ilman naisvokaaleita. Ne oli tämän albumin parasta ja mieleenkiintoisinta antia.
Tämä oli täysin tuntematon artisti. Piti hammasta purren kuunnella albumi. Musat ja lähinnä biitti oli parasta antia. En ole mikään puhelaulun, eli räpin ystävä. Liikaa sanoja liian lyhyessä ajassa. Arvosana jäi pieneksi omien rajoitteiden takia. Ei riittänyt kuulijan ymmärrys tämän koukkuihin ja hienouteen.
Tämä oli enemmän kuin tuttu albumi. On tullut jo tuoreeltaan kuunneltua paljon. Edelleenkin rokkaa! Tämä onkin ainoa bändin levy, minkä olen omistanut ja parasta räppiä mitä tiedän.
Ei ollut meikämarjatan musaa yhtään. Kuuntelin kuitenkin levyn läpi.
Tää oli vähän liian ”taiteellista” musiikkia mun korville, vaikka Kate Bush on tuttu ja hän on erinomainen laulaja. Eipä tästä kuuntelusta jäänyt muuta mieleen kuin ensimmäinen kappale ”Running Up The Hill”. Se oli myös ainoa ennestään tuttu.
Johnny Cash 🥰 En ollut kuunnellut putkeen tätä legendaarista livelevyä. Nyt kuuntelin ja pidin kuulemastani.
Bändi oli taas nimenä tuttu, mutta tuotantoa en ollu yksittäisiä biisejä lukuunottamatta kuunnellut. Tämä levy omi semmoista räimettä mistä tykkään, mutta ensi kuuntelulla jäi kokonaisuus vähän valjuksi. ”Drunken Butterfly” jäi ainoana mieleeni. Siitä tykkäsin.
Tämä on läpikotaisin tuttu bändi. Olen ollut bändin fani jo vuodesta -86. Levykin on löytynyt omasta hyllystä jo yli 35 vuotta. Tämä albumi on tosin mielestäni yksi Queenin huonoimmista. Biisit on liian progea mun makuuni ja tää on vähiten kuuntelemani bändin tuotannosta. Paras biisi on säästetty viimeiseksi, eli ”Seven Seas of Rhye”.
Booker T. oli tuttu. Hyviä instrumentaalibiisejä. Tätä levyä meinaan kuunnella uudestaan.
Paulin soolotuotanto on jäänyt kuuntelematta. Tästä oli ainoastaan nimi biisi ennestään tuttu. Ei ollut mikään erikoinen levy. Tuskin tulee tätä kuunneltua uudestaan. Ei oikein avautunut meikämarjatalle. Liian valjuja biisejä.
Hüsker Dü:n tiesin lähinnä ”Diane”-biisistä ja sen mainiosta Therapy?:n coverista. Tää oli ihan jeespoks albumi. Hieman liian tasapaksu kuitenkin.
Tää oli aika ”easy listening” ja ”panosoul”-osastoa. Hyvää soitantaa ja Curtis on taitava laulaja. Hän vetää korkealta.
The Beatles on tietenkin tuttu bändi. Tätä levyä en ole koskaan kuunnellut. Tuttuja biisejä oli levyn hitit ”A Hard Day’s Night” ja ”Can’t Buy Me Love”. Muuten aika tasapaksu biisi materiaali.
Puhelaulu ei oo mun musaa yhtään. Tällä levyllä kiroillaan ja uhotaan liikaa jopa mulle. Ei valitettavasti ollut mun kuppi teetä, ei vaan maistu.
Taaskin tuttu bändi nimeltä, mutta en ollut aiemmin kuunnellut yhtään levyä kokonaan. Tässä oli hyvät soundit bassossa ja uruissa. Biisit oli aika tasapaksuja, eikä yksikään biisi jäänyt mieleen.
Tälle levy pystyy antamaan ainoastaan viisi tähteä, koska Black Sabbath. Levyn parhaimmistoa on ”Supernaut” ja ”Changes”. Toimii!
En oo ikinä ollut mikään Dylan-fani. Hitti biisit tiedän, eikä oo tullut kuunneltua yhtään levyä alusta loppuun ennen tätä. Tältä levyltä oli ainoa tuttu biisi avausraita ”Tangled up in Blue”
Tää ei herättänyt mitään tunteita. Kuuntelin kuitenkin läpi.
Tämä on tähän mennessä näistä eniten kuuntelemani levy. Tätä on jo kasarin puolesta välistä asti tullut silloin tällöin luukutettua. Erinomainen kokonaisuus, eikä levyllä ole yhtään huonoa biisiä. Täyden kympin levy, mikä viimeistään nosti Brucen kaikkien tietoisuuteen.
Ihan hyvää rokkia tämä Rodin levy. Tällä oli pari tuttua biisejä: Rollareitten tutuksi tekemä ”It’s all over now” ja Eddie Cochranin (🥰) ”Cut across Shorty”.
Tää oli letkeää aamu/ilta-musaa. Tykkään Beckin äänestä ja vaikka tämä ei ihan ole mun musamakuuni sopivaa, jaksoi tämän kuunnella helposti. Beckin ainoa tuttu levy on omasta hyllystä löytyvä Odelay!
Ihan ok soittoa ja bändin soundi. Vähän tasapaksu, mikään biisi ei erottautunut. Tuskin tulee kuunneltua uudestaan.
B. B. King on tullut nähtyä joskus livenä. Sympaattinen Blues-ukko. Levyäkin on hyllyssä ja tullut kuunneltua ennenkin. Tämä live on tiukkaa soitantaa ja kuitenkin erittäin letkeää. Tykkäsin!
Aika skeidaa oli tämä levy ja kun tämä oli ensikosketus Beyoncé:n musaan, ei tää herättänyt yhtään mitään intohimoja. Tasapaksuja, mitään sanomattomia biisejä...
Tämä oli aivan liian hissuttelua ja jatsahtavaa AOR:ää 80-luvulta. Ei jäänyt mitään mieleen.
Tää oli eka levy mitä ei pystynyt edes ”raivolla” kuuntelemaan… Annoin mahdollisuuden, mutta kestin ekaa eeposta seitsemän minuuttia. Ei pystynyt, liian hapokasta.
Tuli kuunneltua levy kokonaan ensimmäistä kertaa. Albumin nimi biisi on yksi Princen suosikeista ja kappaleen single löytyy hyllystä. Valitettavasti tätä levyä ei tullut koskaan hommattua, vaikka siellä paljon artistin tuotantoa onkin. Hivenen epätasainen kokonaisuus. Levyllä on hittejä, mutta myös huteja.
Tämä täyden kympin levy on kulkenut mukanani jo 80-luvun puolesta välistä, eikä ole vanhenut pätkääkään. Bändin rytmiryhmä on mun Top1:ssä. Tällä levyllä on todella klassikko biisejä.
Ei hirveesti innostanut kun katsoin että tänään kuunneltava levy on tripla ja kesto 2 tuntia 52 minuuttia... Kuuntelin teoksen läpi. Onneksi laulajalla on tumma ja syvä ääni ja se piti mielenkiinnon yllä. Tuskin tulee enää uudestaan kuunneltua. Hivenen liian tasapaksu mun makuuni
Smooth Operator oli ainoa tuttu biisi. Aikas easy listening ja sunnuntai aamun musiikkia. Rentoa ja rauhallista.
Hitti biisit oli tutut. I Love The Deadja Mary Ann jäi mieleen myös hyvinä biiseinä.
Tää oli aika skeida levy. Aikamoista kakofoniaa. En jaksanut kuunnella kuin puolet ja oli pakko lopettaa...
Taaskin tuttu bändi lähinnä nimeltä. Tiesin tältä levyltä hitti-biisin ”Alright”. Bändin The Smiths coveri ”Some Girls are bigger than other” on bändin tutuin biisi mulle. Tää oli aivan hyvä levy.
Tää oli himpun liian psykedeelistä musaa mun makuuni. En tykännyt.
Tää oli aika hissimusiikkia. Ei jäänyt yhtikäs mitään mieleen.
Bändi on taas tuttu, mutta tätä levyä en ollut kuullut aiemmin. Ei mitään suosikkimusaani. Soitto on tietysti mahtavaa, mutta vähän liikaa ”progehtavaa”. Geddy Leen laulusoundi on kyllä erikoinen, enkä oo oikein ikinä siihen tottunut. Avaruusteemasta plussaa!
5/5 levy. Klassikko jota on tullut kuunneltua alusta saakka ja edelleen kuuntelen, kun tekee mieli kuunnella jotain hyvää levyä. Tässä on kaikki kohdallaan. Hyviä biisejä ja erinomaista soittoa. Omat suosikkini on Breed, Lithium ja Territorial Pissings.
Tämä levy oli vähän liian rauhallista soulia. Ei oikein jäänyt yksikään biisi mieleen. Vähän liian tasapaksua. Soitto oli hyvää ja rennon letkeää…
Tämä on ainoa bändin levy, mitä oon ikinä kuunnellut. Tällä on ehdoton suosikkini ”Some girls are bigger than others”.
Ei oikein jäänyt mitään mieleen tästä levystä. Muutama hyvä biisi.
Tämä on tuttu jo 80-luvulta. Vaikka bändin soundimaailma muutti koneellisempsan suuntaan, tykkään siitä. Todella hyviä biisejä! Täyden vitosen levy!
PSB:tä on tullut kuunneltua, mutta tätä levyä ei. Ihan ok biisejä, mutta ehkä hivenen tasapaksu.
Tää levy jäi näköjään kuuntelematta oikeassa kohdassa. Kuuntelin tän ja aika geneeristä ja tyhjänpäivästä poppia...
Ei ollut tuttu levy, tai edes bändi. Ihan asiallista rokettirollia. Parhaat biisit bonusraidat ”Shakin' All Over, ”Buddy Hollyn ”That'll be the day”,”Louie, Louie”, ”Walking the Dog” ja Chuck Berryn ”Carol”-coverit.
Tuttu artisti, ei ole tullut muuta kuin ”Murder Ballads”-levyä. Tämä oli ihan ok levy, mutta ei jäänyt yhtään biisiä mieleen, mikä olisi säväyttänyt. Nickin ääni kyllä säväyttää, kun se on sen verran rouhea.
Ihan ok livelevy. Hyviä ja tuttuja biisejä ja Muddy oli tuttu entuudestaan.
Tää levy löytyy omasta hyllystä. Tuli kuunneltua tätä 90-luvun puolessa välissä, mutta sen jälkeen ei oo pyörinyt soittimessa...
Ihan ok levy, mutta hivenen liian tasapaksu. Ennestään tuttu oli uusi versio vanhasta Beach Boys klassikosta ”Good Vibrations”.
Tää instrumentaali-jazz sopi hyvin työnteon taustamusaksi. Jazz ei kyllä oo yhtään mun mielimusaa, mutta tämä oli ok.
Tätä levyä on tullut kuunneltua jo heti tuoreeltaan kasarilla ja tää on edelleen silkkaa timanttia ja osaan levyn ulkoa etu- ja takaperin...
Sarah Vaughan on todella taitava laulaja, hänellä on hyvä soundi äänessä. Musa ei hirveästi kolissut tai herättänyt tunteita, ihan hyvää tausta musaa.
Artisti oli tuttu nimeltä, mutta ei ollut aiemmin tullut kuunneltua. Levy alkoi lupaavasti. Ekan biisin ”Sleep to Dream” musa ja laulu oli melkein hypnoottista ja neljäs biisi ”Criminal” putosi parhaiten. Fionan laulu oli selkeää ja jykevää. Puolen välin jälkeen muuttui totaalisesti hissutteluksi ja biisit oli tasapaksuja. Ei jäänyt soittolistalle.
Levyssä ei sinänsä mitään vikaa, ei vaan oo mun juttu. Tykkäsin laulajan rouheammasta laulusta, sitä tosin oli vähän. Soitto oli 70-lukulaista progeen vivahtavaa.
Arethalla on todella muhkea ja rouhea ääni. Levy lähti heti hyvin liikkeelle, minulle tutummalla The Commitmentsinkin coveroimalla ”Chain on Fools”-biisillä. Tykkäsin levystä, hyvää musaa.
Tämä levy on ollut vinyylinä jo kasarin puolivälistä saakka. Tykkäsin silloin ja tykkään edelleen. Erinomainen ensilevytys! Vaikka ei oo hirveesti bändiä tullut viime vuosina (vuosikymmeninä) kuunneltua, ostin tämän vihdoin CD:nä jokunen vuosi sitten ja kun kuuntelin, niin osasin sanat ulkoa. Ne tuli vissiin selkäytimestä! 😅
Tästä ei jäänyt mitään mieleen. Tulipahan kuunneltua.
Tää oli just sopiva instrumentaalilevy. Ihan ok, vaikka en jazzista välitä yhtään.
Tää oli ihan ok, tiesin ainoastaan hittibiisin Changes ja Life On Mars? Muuten aika tasapaksua tavaraa.
Tää oli ihan ok levy. Jokusen biisin oon artistilta aiemmin kuullut, mutta tää oli varmaankin eka kokonainen levy, jonka kuuntelin.
Tätä on tullut kuunneltua ja tuttua tavaraa. Suosikkejani on Rooster, Down In A Hole ja Would?
Tää oli hyvä levy ja vaikka puhelaulu ei ole ominta musiikkia, tykkäsin tästä ja oli jopa tuttuja biisejä: ”Bring The Noise” ja ”Don’t Believe The Hype”. Ekan oon kuullut satoja kertoja Anthrax-coverina. Oon nähnyt bändin ainakin kerran livenä.
Aika tasapaksuja biisi. Ei ollut hittibiisejä. Soitto kulki jatykkään David Byrnen äänenväristä.
Vaikka Bruce-diggari oonkin, ei ollut tullut tätä levyä ikinä kokonaan kuunneltua. Nyt tein niin ja aika valjuhan tämä oli. Ei jäänyt oikeastaan mikään biisi mieleen. E Street Band soittaa kyllä komeasti. Brucen ääni kuullostaa tällä vanhan miehen laululta.
Tääkin PI levy oli kuunneltava ja tykkäsin. Edelleenkään puhelaulut ei oo mun juttu, mutta tätä bändiä meinaan kuunnella vast’ edeskin. Ainoa tuttu biisi oli 911 Is a Joke.
Tää oli aikas jollotuksia täynnä koko levy. Ei ollut hyviä biisejä ja Dollyn ääni on aika erikoinen. Ei tarvi toiste kuunnella…
Oon aina tykännyt Neilin äänestä ja kuunnellut osaa hänen valtavasta levytetystä katalogistaan. Tämä levy on tullut kuunneltua, mutta enemmän oon kuunnellut Weld-liveä, missä on monta tämän levyn biisiä.
Tää oli ihan letkeä, tähän aikaan sopivaa joulumusaa...
Pikku arkkua on tullut kuunneltua silloin tällöin jo vuosikymmenten ajan. Hän on kova, kuten myös tämä levy, joka on täynnä erittäin hyviä ja tuttuja biisejä.
Tiesin Van Morrisonin nimeltä, mutta musiikkinsa on jäänyt pimentoon. Tämä levy oli materiaaliltaan tasapaksuhko ja hitit puuttui. Parasta oli akustisuus ja Van Morrisonin karhea laulusoundi. Siitä tykkäsin.
Tää oli aika hissimusiikkia. Tiesin ainoastaan ekan biisin ”Do It Again” entuudestaan.
Tom Pettyn tuotannosta on tutumpia 80-luvun lopun/90-luvun alun hittilevyt ”Full Moon Fever” ja ”Into The Great Wide Open”, mutta tämä oli aivan hyvää kuunneltavaa...
Tälle voi antaa viisi tähteä jo pelkästään kahden biisin takia: ”Fun Lovin’ Criminal” (I never take myself too seriously, 'Cause everybody knows fat birds don't fly) ja ”Scooby Snacks” on biiseinä parhautta!
Tää on hyvä levy, vaikka jäänyt kokonaisuutena vähälle kuuntelulle Hanoi-tuotannosta. Paljon hyviä biisejä!
Tää bändi ja levy oli uusi tuttavuus. Ihan ok, vähän tasapaksuja biisejä ja mikään ei jäänyt mieleen...
DM ei oo oikein kolahtanut. Tämän levyn parasta antia oli ”Personal Jesus”, mikä on näistä tutuin biisi.
Yo! Tätä ei ollutkaan ennen levyllistä putkeen kuunneltua. Ihan ok. Vähän liikaa uhoa ja kiroilua, mutta tulipahan kuunneltua...
Licenced to Ill on edelleen suosikkini. Eipä oo tullut hittibiisejä lukuunottamatta muuta tuotantoa kuunneltua. Tämäkään ei oikein pudonnut.
Tältä ei ollut tuttu kuin hitti ”Hurt”. Aivan hyvä levy. Kuuntelin Deluxe-version.
Ei oo näköjään tämän tyyppinen kantri mun juttu. Levyn parasta antia oli sen lyhyys. Loretta on ihan hyvä laulaja, mutta ei näitä itkuvirsiä jaksa kuunnella levyllistä enempää.
Tätä levyä on tullut kuunneltua jo 35 vuotta ja löytyy omasta hyllystä. Tämä on ajaton klassikko ja todella hyvä levy. Oma suosikkini Megadethiltä. 6/5!
Tästä tuli Bad Company ilman kitaroita mieleen. Samanoloista musaa, vähän iisimpää. Van Morrisonilla on kyllä erittäin rouhea soundi äänessään.
Tää oli ihan leppoisaa kuunneltavaa. Hyvää laulua ja soitantaa. Noi miksaukset oli vähän turhia.
Tää levy oli liian kantria. En tykännyt. Tutuin biisi oli Jeff Walkerin (Carcass) ”You’re Still On My Mind”-cover.
Taas oli muutamien biisien takia tuttu nimi. Tää oli hyvää punkrokkia. Suosikkibiisini oli päätösraita ”Smash It Up (Parts 1 & 2)”, jonka teki mulle tutuksi The Offspring -95 Batman Soundtrackillä. Tätä kuuntelen varmasti tulevaisuudessa, kuten koko bändiä.
Tää oli aika mitään sanomaton levy. Liian rauhallista mun makuuni.
Iha ok levy. Ei hittejä ja tuplalevynä hivenen liian pitkä. Olis voinut vähän typistää. Laulajan äänestä tykkäsin.
Täähän oli hyvä levy. Bändin tiesin nimeltä, mutta ei oo tullut aiemmin kuunneltua. Tutuin biisi oli "Giddy Up a Ding Dong", tosin Juice Leskinen Grand Slamin ”Hellurei ja Onni Gideon” versiona.
Tää oli aika hissimusaa. Liian löysää. Muutamassa biisissä omi hyvät konetaustat.
Tää levy on ollut jo ilmestymisestään asti omassa levyhyllyssä. Erinomainen ja paras näitä MTV Unplegged levyjä. Tykkään biiseistä, eritoten coverit on rautaa ja niitä on paljon. Olis voinut olla tupla, niin olis mahtunut enemmän omia biisejä. 6/5.
Eagles on tuttu lähinnä nimeltä ja Hotel California hitistä. Tällä esikoislevyllä Ei ollut hittejä, eikä oikein jäänyt mitään kuuntelusta mieleen...
Ihan hyvää soitantaa ja itämaisia rytmejä.
Tämän levyn parasta antia oli ”Take Me to The River” coveri. Se oli ennestään tuttu. Muuten aika tasapaksua materiaalia.
Tältä levyltä oli ainoa tuttu biisi ”Get It On” ja se olikin levyn parasta antia. Aika samasta puusta oli biisit veistetty ja aika samankaltaisia hivenen tylsähköjä biisejä.
Tää oli ihan hyvää tavaraa. En ole edelleenkään mikään puhelaulut ystävä, mutta tätä kuunteluunhan mielellään.
Tää oli aika easy listening osastoa. Dennisin ääni soundasi hyvältä. Biisit vähän liian pliisuja.
Tää oli aika tylsä levy. Biiseistä ei jäänyt mikään yksittäinen mieleen. Miksaus oli todella hassu. Suurimmassa osassa biisejä rytmisoittimet oli aivan liian taka-alalla makuuni. Rummut kuului pelkästään oikealta ja rytmikitara vasemmalta. Lauluharmoniat oli todella pinnassa, eikä pudonnut mulle ollenkaan, vaikka ne on ollut tekijöilleen lienee ykkösasia.
Vaikka en ollut tätä levyä kokonaisuudessa koskaan kuunnellut, on suurin osa biiseistä tuttuja. Omat suosikkini on Please Mister Postman ja Money.
Bändin tuotannosta on tutuimpia ne hittilevyt.
Tykkäsin levystä Stevien ääni on pehmeä ja sielukas. Levyn johtotähtenä oli tietysti hitti ”Superstitious” ja siinä Stevie soittaa puhaltimia lukuunottamatta kaikki instrumentit. Rumpalointi on aivan mahtavaa!
Bändi on tuttu alku aikoijensa hiteistään ja jokunen levy löytyy hyllystä. Tämä ei kyllä kolahtanut millään tasolla. Aika väsynyt tekele.
Täyden kympin levy! Tätä on tullut kuunneltua julkaisusta asti säännöllisen epäsäännöllisesti ja löytyy omasta levyhyllystä ainakin muutamana eri versiona.
Tämä KISS levy on jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Tällä on hittejä mutta myös huteja. Ne hitit on omia suosikkeja, varsinkin ”Do You Love Me” potkii.
Tämä on mielestäni yksi parhaista ekoista levyistä millään bändillä. Kaikki biisit on killereitä ja tätä on tullut jo 80-luvulta kuunneltua koko ajan. 6/5.
Tää oli taas aika mitäänsanomaton levy. Hissuttelua. Ei ollut mun juttu.
Ei jäänyt mitään mieleen levystä. Ei hyvässä, eikä pahassa.
Ei ollut mun juttu Kanye. Yksi biisi (POWER) oli mielestäni hyvä.
Tästä levystä ei jäänyt mitään mieleen. En tykännyt laulajan laulusoundista. Oli liian kähinää. Soitanta oli ihan ok
Tästä(kään) ei jäänyt oikein mitään mieleen.
Oon tykännyt Neil Youngista jo vuosikymmeniä ja hänen äänensä on yksi parhaista. Tämä levy on täyden kympin levy. Kuuntelin Deluxe version.
Vähän oli liian ”lässyä” mun musamakuuni, mutta kyllähän tän kuunteli. Toimi ehkä sunnuntai-aamuina parhaiten.
Tää oli ihan letkeää musaa.
Tästä ei oikein jäänyt hittibiisin Seven Nation Armyn ja muutaman muun biisin lisäksi mitään mieleen. Soitto ja laulanta oli ok, niissä ei ollut mitään vikaa, mutta biisit oli ensikuulemalta vähän tasapaksuja.
Levyllä oli muutama aiemmin kuulemani biisi. Ihan ok levy, mutta tuskin jää hirveästi pyörimään omaan soittimeen.
Taas ihmettelen miten tämäkin levy on päätynyt tälle listalle. Tästä puuttui oikeastaan kaikki...
Michaelin ääni on todella pehmeä ja miellyttävä. Musiikki ei oikein pudonnut mulle.
Tätä ei oo tullut aiemmin kuunneltua, vaikka bändin suosituimpia levyjä löytyy omasta hyllystä. Tää oli ihan hyvä ja ok biisejä. Soitto on R.E.M.-levyillä aina hyvää.
Jazz ei oo mun juttu yhtään. Ei vaikka Miles Davies on taituri.
Tällä levyllä on legendaarisia PF biisejä. Hyvä levy. Kuuntelin Deluxe version bonus-biiseillä.
Tällä levyllä oli muutamia klassikkobiisejä, mm. mun ikisuosikki ”Roadhouse Blues”.
Ihan hyvää soitantaa ja tykkäsin Paul Wellerin hivenen karheasta laulusoundista. Tykkäsin menevimmistä biiseistä, muuten aika tylsähköjä biisejä.
Taattua brasilian thrashmetallia. Suosikkejani oli ”Murder” ja ”Under Siege (Regnum Irae). Levyllä myös hyvä Motörhead-cover ”Orgasmatron”.
Tämä levy löytyy omasta hyllystä. Tämä hittilevy onkin ainoa, minkä bändiltä omistan. Levy on täynnä klassikoita. Tulee kuunneltua silloin tällöin.
Klassikko levy! Ei yhtään huonoa biisiä, vaan täyttä tykitystä alusta loppuun. Tätä on tullut kuunneltua jo teinistä saakka ja löytyy useina eri versioina omasta hyllystä. 6/5.
Täyden kympin levy! Oon kuunnellut tätä jo melkein 30 vuotta, eli ilmestymisestään saakka. Tämä on mun ”terapia-levy” numero 1. Ei yhtään huonoa biisiä ja Thom Yorken ääni on mitä mahtavin. Kuuntelin tästä 20-vuotis version ”OK Computer OKNOTOK”, millä on yksi parhaimmista Radiohead biiseistä ”I Promise”. Kyseinen biisi jäi originaali julkaisulta pois, mitä ihmettelen suuresti.
Tämä klassikko levy putosi ainoastaan hittiensä, ”Thriller”, ”Beat It” ja ”Billie Jean”, muuten aika tasapaksuja biisejä. Noi hitit on kyllä todella hyviä!
Tämä löytyy omasta hyllystä ja muistan ostaneeni tuoreeltaan. Kasarin lopussa tuli kuunneltua, sen jälkeen ei. Tykkään levyn laidback-fiiliksestä ja bassottelu on erinomaista. Varsinkin nauhattoman soittimen soundi on mahtava. Tykkäsin myös Zydeco/maailmanmisiikki vaikutteista.
Tämäkin levy löytyy hyllystä ja on tullut kuunneltua säännöllisen epäsäännöllisesti julkaisusta saakka. 90-luvun alussa tämä oli mun ”unilevy” jota kuunnellessa nukahdin ja sitä se on edelleen. Levyllä on todella hyviä biisejä ja Sineadin ääni on todella jumalainen.
Tämä löytyy useana eri versiona omasta levyhyllystä ja bändi on sen parikymmentä kertaa nähty livenä. Tykkään! Tämän levyn ehdoton suosikkibiisini on ”Kevin Carter”.
Ihan kelpoa soitantaa, mutta jazz ei vaan ole meikäläisen makuun, varsinkaan tälläinen ”kakofoninen jazz”. Tämä ei toimisi edes kiireettömänä sunnuntai-aamuna, vaan tästä tulee todella rauhaton ja sekava fiilis.
Tää levy on tullut kuunneltua joskus aiemminkin. Marvinin ääni on upea, mutta tämän levyn biisit on aika tasapaksuja, eikä näistä jäänyt mitään erityistä mieleen.
Todella hyvä levy ja mielettömiä biittejä! Pisti jalan vipattamaan ja tätä tulee varmasti kuunneltua vastedes. Fatboy Slimin toka levy löytyy hyllystä ja sitä on tullut kuunneltua.
Aika tylsä levy. Ei jäänyt mitään mieleen.
Todella hienoa laulantaa. Ihan ok biisejä ja sopivan pituinen levy.
Tämä ei ollut ennestään tuttu levy bändiltä. En ole bändiltä montaakaan levyä kuunnellut ja se ”hitti-levy” on ainoa, mikä löytyy omasta levyhyllystä.
Bob Dylan ei oo muutamaa biisiä lukuunottamatta ominta musaa. Kuten ei ollut tämä herran paluulevykään. Vähän tasapaksu, eikä oikeastaan mikään biisi erottunut joukosta.
En ollut tätä levyä kuunnellut aiemmin. Muutama bändin levy myöhemmältä ajalta löytyy omasta hyllystä. Tää oli vähän tasapaksu materiaalilta.
Tää löytyi jo kasarilla omasta c-kasetti hyllystä. Tätä on tullut kuunneltua paljon ja tässä on hyviä biisejä.
Edelleenkään puhelaulu ei oikein oo mun musaa, en vaan ymmärrä sitä vaikka kuinka sitä kuuntelen. Vaikka biitit on yleensä hyviä, kaipaan rumpuja ja kitaroita.
Tää instrumentaalijazz levy kuullosti ihan hyvältä alkuun, kun pääinstrumentteinä oli kosketinsoittimet ja kitara, mutta homma meni liian sakeaksi minulle, kun puhaltimet otti vallan. Kuuntelin kuitenkin koko levyn.
Tää löytyy omasta hyllystä ja on kiehtova konsepti. Muut bändit on vaan tehnyt tän paremmin. Pikkasen tää on tuhnu.
Tiesin avausraidan. Vaikka laulut on taidokkaita, ei oikein iske.
Aika valju levy. Tykkäsin bassotteluista, mitkä on post-punklevyissä parasta antia mulle. Lydon laulu on aika ärsyttävää.
En tästä artistista ollut kuullutkaan ennen tätä. Oli aika valjua materiaalia. Pidin kyllä Liz:n äänestä, tasapaksuudesta huolimatta.
Tämä löytyy omasta hyllystä muutamana eri versiona. Hyviä biisejä ja soitantaa.
Aika tasapaksu levy. Ei oikeastaan jäänyt mitään erityistä mieleen.
Tätä on tullut kuunneltua jo kasarilla, kun luin Jimin ”No one gets here out alive” elämäkerran. Diggasin bändistä tuolloin paljon, nykyään tulee aika vähän kuunneltua. Tämä on hyvä esikoisalbumi, paljon hyviä biisejä.
Tätä levyä on tullut jo tuoreeltaan kuunneltua. Löytyy omasta hyllystä. Itseasiassa tämä on ensimmäinen CD minkä olen ikinä kuullut. Kävin sitä kuuntelemassa Helsingissä Kauppatorilla 1985 Philipsin markkinointibussissa. Hyvä levy, mitä tulee vieläkin kuunneltua silloin tällöin. Nimi biisi on suosikki raitani. Bändi keikka Helsingissä on eka keikka 1985 on ensimmäinen iso keikka minkä oon nähnyt.
Tää Suede-levy on jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Tykkään kyllä Brettin äänestä, mutta tältä puuttuu mun mielestä ne hyvät biisit. Vähän tasapaksu levy.
Tää oli hyvä levy. Bändiltä on tullut kuunneltua ne hittibiisit, mutta kokonaisuutena tää oli ihan mukavaa kuunneltavaa. Kuuntelin 30th Anniversary Editionin.
Tämä on yksi bändin parhaista kokonaisuuksista Tommy:n ohella. Hyviä biisejä ja todella hyvä soundit. Täyden kympin levy! Kuuntelin vuonna 2023 Who’s Next: Life House (Super Deluxe)-version. Tuo boksi löytyy omasta levyhyllystä, muutaman aiemman version lisäksi. Demot ja ylijääneet raidat on todella hyviä.
Ei ollut mun makuuni tämä levy. The Beatlesin ”Help”-cover oli ihan ok.
Wikipedian mukaan tämä on post-punkkia, mutta kyllä tää lähentelee enemmän poppia. Ei oikein resonoinut mitenkään.
Tän levyn musat ja soitot oli ok. Biisit ja laulaja ei.
Tämä on löytynyt omasta levyhyllystä jo julkaisusta saakka. Todella hyvä levy ja sen arvoa nostaa se, että Dave Grohl teki biisit ja kuudessa päivässä soitti tälle kaikki soittimet (yhtä kitarasooloa lukuunottamatta), lauloi ja tuotti puoliksi. Tätä tulee kuunneltua vieläkin kolmenkymmenen vuoden jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti. Mainio levy kaiken kaikkiaan!
Ei kyllä edelleenkään putoa mulle tän lajin musa. Oon kyllä yrittänyt, mutta kun ei resonoi, niin ei resonoi.
Bändi oli uusi tuttavuus. Ei jäänyt levyn kuuntelusta mitään mieleen, liian tasapaksua.
Tää löytyy omasta levyhyllystä ja tuli ysärillä kuunneltua todella paljon! Tämän levyn laitan soittimeen Mother’s Milkin ohella, jos bändiä haluan kuunnella. Mun kiinnostus lopahti Californicationiin ja tämä ”uudempi” tuotanto on vierasta.
Tää löytyy omasta hyllystä ja tätä tuli ysärin puolivälissä kuunneltua. Eipä hirveesti enää sen jälkeen. Muutama todella hyvä biisi.
Tämä ei oikein napannut. Soitto oli ihan jees, mutta biisit liian tasapaksuja, eikä laulajan soundiaan miellyttänyt.
Ei ollut mun juttu. Liian progea mun makuun.
Tältä oli tuttuja ainakin puolet levyn biiseistä, vaikka ei ole bändiä tullut kuunneltua.
Eipä jäänyt tästä mitään mieleen. Aika tasapaksua huttua...
Ei oo edelleenkään puhelaulut (rap ja Hip-hop) mun juttu…
Hivenen liian progea mun musamakuuni. Tykkäsin eniten albumin nimi kappaleesta.
Tää löytyy omasta hyllystä ja tätä on tullut kuunneltua paljon. Hyvä levy! Suosikkejani on ”Street Spirit (Fade Out)”, ”The Bends” ja ”Fake Plastic Trees”.
Tästä tuli vahvat 80-luvun Hanoi Rocks-vibat. Ihan hyvää rokkia, soittoa ja ok biisejä. Tykkäsin, kun totuin laulajan soundiin ja ulosantiin.
Oli taas liian ”progea” mun makuuni. Hyviä biisejä oli ”And When I Die” ja ”Spinning Wheel”. Tällä levyllä oli aika kummalliset rumpusoundit, aivan liian diskanttiset ja rytmi välillä ikäänkuin katosi kun muut soittimet tuli miksauksessa päälle.
Puhelaulu ei vieläkään ole mun musaa. Tää sisälsi liikaa ”gangsta” hommelia ja N-sanaa. Rytmit ihan ok, mutta laulu liian löysää.
Tällä levyllä oli aivan hyvät rytmit. Bassottelu ja rummuttelu oli groovaavia. Biiseistä ei noussut mikään muiden yläpuolelle. Mieleen jäi Sinead O’Connorin laulut. Tunnistin heti hänen omaperäisen kuulaan laulunsa.
Tällä levyllä oli tuttuja biisejä kokoelmilta. Bändillä on aina ollut hyviä harmonioita. Levyllä oli kuitenkin huonompia, ”täyte” biisejä. Tämä stereomiksaus oli vähän hassu, ainakin ”Help me, Rhonda” osalta, kun äänenvoimakkuus vaihteli. Näin lienee tarkoituskin, kun en laittanut tätä merkille muissa biiseissä.
Tää oli ok soundillisesti, erikoinen äänimaailma. Nimi biisi oli hyvä ja suosikkini.
Tämä oli hyvä levy, ehkä hitusen verran liikaa balladi-biisejä, mutta Ray:n ääni on kuin kaataisi hunajaa korvaan.
Ei ollut koko levyä Spotifyssä. Kuuntelin saman levyn Director’s Cut-version.
Tää oli aika huttua. Ei jäänyt mikään biisi mieleen.
Tää oli parempi, kuin jo aiemmin tullut bändin eka levy. Suosikki biisini on ”Intervention”. Surullinen biisi, hyvät sanat ja erittäin hienot urut. Tuon biisin takia viisi tähteä.
Amy on todella taidokas laulaja. Tältä ei oikein mikään biisi noussut esiin, aika tasalaatuista tavaraa.
Tää on löytynyt julkaisustaan asti omasta hyllystä. Ei oo jäänyt miksikään omaksi suosikiksi, vaikka U2 fani oonkin. Oikeastaan tämän levyn jälkeen, on bändin musa ei oo hirveästi kiinnostanut. Tulee kuunneltua levyjä ennen tätä.
Spotify linkki johti levyyn, missä oli aivan eri biisit ja pelkkää instrumentaalia kuin Wikipedia artikkelissa. Ei jaksanut kuunnella.
Ei ollut mun mieleen, aiemmin kuultujen hittien lisäksi. Ne oli hyviä, muuten tusina tavaraa.
Periaatteessa ihan ok, mutta taas liian iisiä musaa mulle. Tää sopis johonkin rauhalliseen hetkeen taustalle.
Tätä levyä on tullut kuunneltua aiemminkin. Aivan hyvä, hyviä biisejä, mutta myös joitain ”täyteraitoja”.
Tämä löytyy omasta levyhyllystä ja tätä on tullut paljon kuunneltua jo 35 vuotta. Osaan kaikkien biisien sanatkin. Täyden kympin levy ja jos bändi on uusi tuttavuus, tästä kokonaisuudesta on hyvä lähteä tutustumaan.
Tää on yksi parhaista bändin levyistä. Hyviä biisejä ja tätä on tullut kuunneltua aiemminkin.
Tätä on tullut nuorna poikana vinyyliltä kuunneltua paljon. Huippu levy ja DLR aikakauden parhaimmistoa!
Tiesin bändin nimeltä ja muutamasta hitistä. Tää ei ollut mikään erikoinen levy. Ainoat biisit mitkä jäi mieleen oli ”Medication” ja Hawkwind/Motörhead coveri ”Motorhead” ja eka riffittelyn ansiosta, toinen siitä kun on tuttu alkuperäisen esittäjien toimesta.
Bändihän on tuttu, ei oo tullut hirveästi noiden hittien lisäksi kuunneltua. Tämä levyhän on klassikko, mutta en ollut aiemmin sitä kokonaan kuunnellut. Ihan ok, mutta ei mullistanut mun maailmaa.
Tää oli aika mitään tasaista musaa. Mikään biisi ei noussut toistensa ohi, eikä jäänyt mitään mieleen tästä. Sandy Dennyn äänikään ei kuullostanut muuta kuin ärsyttävältä korvaani. Ei kuullostanut yhtään Led Zeppelinin The Battle of Evermoren Sandyltä. Tykkäsin kylläkin akustisten soitinten käytöstä ja folk meiningistä, siitä kolme tähteä.
Tämän hommasin levyn ilmestyttyä, eli löytyy omasta levyhyllystä. 90-luvun loppuun saakka tuli kuunneltua jonkin verran. Levyn paras biisi on Kylie Minoque duetto ja tykkäsin (ja yllätyin) että levyn viimeisellä biisillä laulaa muiden lisäksi The Poguesin Shane MacGowan.
Tämä levy oli aika paskaa, laittaisin melkein ”tekotaiteellisen skeidan”-lokeroon, ei jäänyt yksikään biisi mieleen. Liian iisiä poppia. Wikipedia artikkelin luettuani ymmärsin, että levy on tehty ekstaasin voimalla ja sen kuulee. Tämän jälkeen tehty Urban Hymns löytyy omasta hyllystä ja sitä on tullut kuunneltua aikanaan paljonkin.
Eka Elvarin levy tässä projektissa. Tää oli ihan kuunneltava levy. Bändin soitto sujuvaa ja soundit kohdillaan.
Tämä on jo kasarilta löytynyt omasta levyhyllystä ja tulee aina silloin tällöin kuunneltua. Tää on mun Rollari-levyjen top10:ssä. Hyviä biisejä ja soittoa.
Ihan ok levy, ei oikeastaan Feverin lisäksi ollut hittejä.
Jonin ääni on miellyttävä, mutta musa on vähän liian hidastempoista mun makuun.
Tää ei ollut mitenkään erikoinen levy. Aikalailla hissimuzakia. Ei jäänyt mitään mieleen.
Ihan ok levy, tunnistin muutaman hitti biisin.
Tää oli aika huono levy mun makuuni. Liikaa jollotusta. En tykännyt.
Tämä levy on mun alltime top3:ssa. Tätä on tullut kuunneltua tuhansia kertoja. Todella kova levy, eikä yhtään huonoa raitaa. Klassikko 6/5!
Tää ei taaskaan ollut mun juttu. Kuuntelin läpi, mutta ei tästä jäänyt mitään käteen.
Tämä oli tälläistä letkeää sunnuntai-aamun chiliä muzakkia. Ihan ok, mutta eipä jäänyt mitään konkreettista tästä käteen.
Tältä levyltä oli tuttuja ne hitit. Ihan kelpo soittoa ja laulantaa.
Tämä oli aika puuduttavaa ja monotonista kuunneltavaa. Parasta oli levyn lyhyt kesto.
Vaikka bändi on nimenä tuttu, ei oo ikinä tullut heitä kuunneltua. Toka biisi ”Eple” olikin jo enemmän kuin tuttu ja suosikkini. Hienoja äänimaisemia.
Joy Divisionit on tullut kuunneltua, mutta New Order ei oo ikinä napostellut. Tämä levy oli kuin köyhänmiehen Pet Shop Boysia. Vähän liian tasapaksua materiaalia.
Oon aina tykännyt Willien äänestä ja sen soinnista. Tää levy on ihan mukavaa, easy listening-osastoa. Paras biisi on Unchained Melody, mikä on todella tuttu biisi.
Tällä levyllä oli ihan hyvää kitarointia ja rosoista meininkiä. Aika tasapaksua kuitenkin.
Tällä levyllä oli todella hyviä, legendaarisia Hendrix-biisejä, mutta myöskin niitä ei-niin-hyviä. Ehkä tiivistämällä tästä olisi saatu täysi kymppi.
Levy alkoi ihan hyvin, tykkäsin kahdesta ensimmäisestä biisistä, varsinkin ”What Goes On” oli erinomainen. Sitten meni tasapaksuksi jollotukseksi, eikä levy pitänyt enää otteessaan.
Tää levy oli aikamoista kakofoniaa. Sitä ei pelastanut edes Nick Cave. Enemmän kuin kuraa...
Tämän levyn hitit on ennestään tuttuja, oma suosikkini on ”Satellite Of Love”. Ihan kelpo levy.
Tämä levy on ollut jo 80-luvun puolesta välistä omasta levyhyllystä. Zepukoiden tuotanto on läpikotaisin tuttu ja sitä tulee kuunneltua säännöllisin väliajoin. Tälläkään levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä. 6/5
Edelleenkään ei räppi oo mun musiikkia. Aivan liikaa uhoa, F- ja N-sanaa.
Eipä hirveästi innostanut tämä levy. Vähän liian ”vaikeaa” musaa.
Tämä levy on löytynyt omasta levyhyllystä jo 80-luvulta asti ja sitä on tullut kuunneltua. Hyviä biisejä ja bändi soittaa hyvin. Tykkään myös Otisin äänestä ja sen väristä.
Tämä klassikko löytyy omasta hyllystä. Tätä on tullut kuunneltua jo 80-luvun puolesta väliä, jolloin ostin tupla-vinyylin. Paljon hyviä biisejä ja tämän paketin tenho ja anti ei tunnu yhtään vähenevän, kun kuuntelukertoja tulee lisää. Päinvastoin.
Tää oli ihan hyvä ja letkeää kuunneltavaa.
Tätä on tullut kuunneltua jo kasarilta saakka. Hyvä levy täynnä hyviä biisejä. Klassikko!
Tämä levy löytyy omasta hyllystä. Erinomainen levy täynnä hyviä biisejä! Omat suosikkini on ”Lazy” ja ”Spacetruckin’”. Levyn hittibiisi ”Smoke” on tullut niin moneen kertaan kuultua, että ei pääse suosikkilistalleni, vaikka onkin aivan killeri. Bändin törytmiryhmä on yksi ikisuosikeistani. Varsinkin Ian Paicen rumpulointi on aina, kun kaataisi hunajaa korvaan.
Tää oli ihan letkeää ja pirteää poppia. Mikään biisi ei noussut yli muiden.
Vaikka bändi ja Rod on tuttuja, ei oo hirveästi tullut kuunneltua. Soitto on just sellaista mistä tykkään, mutta Rodin laulusoundi on hivenen liian rouheaa mulle. Aika tasapaksuja biisejä, ei jäänyt mitään erityistä mieleen.
Oon aina pitänyt Neil Youngin äänestä ja tyylistä. Hänen useita levyjä löytyy omasta hyllystä, mutta ei tätä. Tällä levyllä on kuitenkin lähes kaikki tuttuja biisejä ja tykkäsin kokonaisuudesta.
Eipä jäänyt tämän kuuntelusta mieleen mitään erityistä. Aika tasapaksua biittiä.
Tältä levyltä oli jokunen biisi tuttuja. Tykkäsin eniten kitaravetoisista, vauhdikkaammista biiseistä. Brett Andersonin ääni on omanlaisensa ja tykkään.
Tulipahan kuunneltua. Ei jäänyt kyllä mitään erikoista mieleen.
Ihan ok, hivenen liian ”laid back”. Tykkäsin sampleista.
Tämä levy on löytynyt omasta levyhyllystä jo kasarilta asti. Erinomainen kokonaisuus ja hyviä biisejä.
Tykkäsin bändin akustisesta soitosta ja hivenen erikoisista soittimista normeihin verrattuna. Hivenen tylsiä biisejä, eikä nimiraidan lisäksi jäänyt muita mieleen.
Tykkäsin tästä levystä ja sen tunnelmasta, minkä biisit loi. Mieleen jäi erityisesti bassottelu ja kuviot.
Gansta-rap ei edelleenkään ole omia suosikkejani, mutta kyllähän tämän läpi kuunteli. Jälleen paljon uhoa ja N-sanaa. Ihan hyviä biittejä.
Tää oli todellakin noise-poppia. Ei jäänyt muuta mieleen kuin ärsyttävät kitarajuoksutukset, tai mitä se nyt onkaan. En tykännyt liian alas miksatusta laulustakaan.
Odotukset olivat kovat tämän levyn suhteen, kun luin wikipedia artikkelin levystä. Petyin, biisit huonoja, eikä tilannetta pelastaneet edes soitto.
Bändin kolmas levy on tutumpi. Tätä kuuntelin ensimmäistä kertaa. Soitto oli ihan ok, mutta biiseistä ei jäänyt mikään erityisesti mieleen.
Hyvä levy, tiesin hitit entuudestaan.
Tätä ei oo tullut kuunneltua, Blurin tämän jälkeistä tuotantoa kyllä. Tämä oli hivenen tylsä levy biisi materiaaliltaan. Ei jäänyt mikään biisi mieleen.
Tää oli vähän liian tasapaksua tavaraa. Ei jäänyt mitään mieleen.
Tykkään David äänestä, mutta se olikin ainoa mikä kantoi tätä levyä.
Tää oli vähän liian ambienttiä mun makuun. Björkin ääni on kyllä ihan mukavan eteerinen, mutta näin albumillisena vähän liikaa. Kuuntelin myös tämän levyn biiseistä tehdyn riisutun version ”Vulnicura Strings (The Acoustic Version: Strings, Voice And Viola Organista Only)”.
Eipä jäänyt levystä mitään mieleen. Aika puisevaa rokkia...
Elviksen levyt on letkeää kuunneltavaa ja tälläkin oli paljon hyviä biisejä.
Sillien ääni on mukavaa ja soinnikasta kuunneltavaa. Levy oli sopivan letkeää tähän hetkeen.
Tämän levyn soundimaailma on huippu. Tykkään tämän kaltaisesta bassottelusta ja sen soundista. Myös Robert Smithin ääni on upeaa kuultavaa.
SZA on taidokas laulaja ja levy ihan mukavaa kuunneltavaa.
Hyviä biisejä ja hyvä kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Stevie biisit on hyviä ja soitanta myös. Hänen tulkintansa ja äänen sointi on erinomaista.
Tämä levy on löytynyt omasta hyllystä jo julkaisustaan asti. Ostin CD:n julkaisupäivänä Kaivokadun Musiikki-Fazerilta. Hyvä levy, vaikka Jasonin bassot ei kuulu alkuunkaan kuten pitäisi. Hyllystäni löytyy myös Deluxe Box Set.
Oli ihan letkeä levy, vaikka jazz ei oikein putoakkaan mulle. Ihan ok soitantaa.
Laurynin ääni on mahtava ja hän on todella taitava. Musiikki ei hirveästi iskenyt, mutta se johtuu vajavaisesta ymmärryksestäni.
Tää oli aika geneeristä rockpoppia, eikä valitettavasti ainakaan ensi kuuntelulta jäänyt mitään mieleen.
Eipä kolahtanut millään tasolla. Taustamusiikkia.
Tää oli aika valjua soulpoppia. Ei ollut mun mieleen.
Tää meni taustamusana. Tämä genre ei vieläkään avaudu mulle. Harmi.
Tämä oli tuttu ja levy on tullut muutamaan kertaan kuunneltua. Hämmentävä äänimaisema.
Ei jäänyt levystä mitään mieleen. En oikein osaa arvostaa ja todellakin my bad.
Tää oli liian progressiivista mun makuun. Vaikka soitanta on taidokasta, ei loksahtanut kohdilleen.
